Minulla oli viikko jäljellä hostellissani ennen uusiin alueisiin tutustumista. En halunnut ostaa uutta ruokaa tietäen, etten kuitenkaan saisi kaikkea käytettyä. Päätin, että elän viikon hostellin ilmaisruualla: aamuisella paahtoleivällä ylimakeine marmeladeineen, päivällä makaroonia ja riisiä ilman oheisjuttuja. Elin siis seitsemän päivää uskomattoman epäterveellisen ravinnon parissa, jotta en tuhlaisi muutamia euroja.
Ikinä ei minulla ole ollut yhtä huono olo.
Päätökseni takana oli ainoastaan rahansäästö. En ollut pitkään aikaan syönyt lainkaan leipää, ja nyt söin sitä aamuisin ja välipalaksi. Vaikutuksen huomasi muutenkin kuin turvotuksesta: leipä ei oikeasti edes maistunut hyvältä. Moni ystäväni sanoo syövänsä leipää koska a) se on niin helppo ja nopea tapa täyttyä ja b) se on niin hyvää että siitä huomaa olevansa riippuvainen. Viikon testauksen seurauksena voin kertoa, etten nyökyttele kummankaan toteamuksen myönnytyksenä.
Nyt odotan innoissani ruokakauppaan pääsyä. Halajan vihanneksia ja hedelmiä! Jotain raikasta! Eikä vehnätuotteita tai muutakaan valkoista jauhoa, ei sitten millään. Tämä oksettava ja inhottava tunne on paras opetus minulle. En tarvitse enkä halua leipää.
Käppäilin kuutisen kilometriä juna-asemalle. Vaikka talvi on tuloillaan, kävelen mielelläni ympäriinsä. Joten kun lähdin hostellista, olin innoissani lähdössä liikkeelle. Tauoilla rinkan pois laskiessani huomasin, kuinka kevyt olo voikaan olla. Nyt te ajattelette: "Tottakai on kevyempi olo, jos äsken kantoi 17 kilon rinkkaa!" Mutta tunne kevyemmästä askeleesta oli minulle tärkeä huomio. Jos pudotan ylimääräiset kiloni, kuinka korkealla maan pinnasta liitelenkään? Ajatus kuulostaa lapselliselta jopa omiin korviini, mutta haluan muistaa sen fiiliksen, kuinka hyvältä voikaan tuntua ilman turhia kiloja.
Minulla on ystävä, joka lähti samaan aikaan maailmalle kuin minä. Sen jälkeen en häntä ollutkaan nähnyt, ennen kuin melkein neljän kuukauden eron jälkeen tapasimme. Ja hän ensimmäisenä totesi: "Ainakin painoa on reippaasti lähtenyt!" Hän, kuten kukaan muukaan, ei tiennyt tarkoituksestani laihduttaa. Vieläkään en itse huomaa eroa, mutta ilmeisesti joku muu näkee! Ja minua hymyilyttikin kovasti loppupäivä.
Parhaimmat kaverini kotona yllättivät minut ostamalla lentoliput jouluksi! Liput tänne ovat yleensäkin melko halpoja, mutta he löysivät erityistarjouksen! Saan siis viettää muutaman viikon rakkaiden ihmisten kanssa. Siinä onkin seuraava konkreettinen tavoitteeni: haluan näyttää erilaiselta heidän saapuessaan ja kuulla heidän (ihailevat?) kommenttinsa. Jouluun on kuutisen viikkoa. Toivottavasti siinä ajassa kykenen muutokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti