Tahdonvoimaton possu?

Minusta on tullut nurkassa röhnöttävä sika. Pullat, leivokset, karkit, sipsit; kaikki tänne vaan! Mitäs siitä riemusta, jonka koin mahtuessani pienempiin vaatteisiin. Onhan oikein kivaa, kun kiloja on palannut jo kolmisen verran. Etteivät ne kauaa haaveillut farkut mahdukaan enää päälle. On oikein hyvä olo, joopajoo.

PASKAT.

Ny on semmoinen tsemppi että kirosanat vain lentää! Ärsyttää niin julmetusti! Mikä perustelu herkutteluun on se, että on "oma keittiö" käytettävissä? Se, että viimein asun hetken paikoillani ja minulla on varaa herkutteluun? Ei mikään peruste! Maha, nyt saat luvan tottua jälleen terveelliseen ruokaan, mistä vielä kaiken lisäksi nautit! Sokerihimo on taltutettava!

Kun minä todella nautin niistä smoothiesta! Hedelmistä, vihanneksista, marjoista. Ne maistuvat hyvältä! Paremmalta kuin mitkään valmisrasvaisetjaylimakeat "herkut".

Aloitin taloni kuntosalilla käynnin. Itse asiassa siinäkin on kuukausimaksu, noin 40 euroa, mutta antaa kirpaista. Kyllä maittoi jalkatreeni ja vatsalihasten teko -  ihanaaihanaaihanaa pitkästä aikaa! Ensimmäinen treeni kesti kovin vähän aikaa, mutta jo tätä kirjoittaessani jalkani vipattaa uutta salikertaa ajatellen. Kuntosali on rakas ja kaivattu.

Kerron itselleni: "Katso näitä kuvia. Katso ja mieti, miksi haluaisit pysyä yli 80-kiloisena? Miksi et haluaisi voida hyvin? Mikä herkku, jonka syöt muutamassa minuutissa, voittaisi päivien hyvän olon?"

Aamupalani

Olen aina ollut kehno aamupalailija. Jotenkin on kamalan vaikeaa väsätä jotain jo aamusta ja mukamas istuskella paikallaan, kun pitäisi hyöriä ja pyöriä ja valmistautua päivään ja lähtöön. Ensimmäinen haasteeni olikin rauhoittuminen pöydän ääressä teetä nautiskellen! 

Nyt kun asun "omassa asunnossa", minun ei tarvitse jakaa jääkaappia monenkymmenen muun kanssa. Vihdoin voin todella tehdä, mitä lystää! Päätin aloittaa aamupalan syömisen rytmin, sillä kuulemma painoa pudottaessa aamupala todella on päivän tärkein ateria. Uudessa keittiössäni on muuten käytössä myös mm. tehosekoitin, jolla olen innokkaana väsäillyt smoothieta ja muita välipaloja.

Tuorepuuron reseptin bongasin "Minusta tulee isona... Pienempi!" -blogista, joka on sittemmin poistettu. Tuorepuuro tuntui juuri minulle sopivalta, sillä se on samantien valmis (kunhan illalla sen pistää jääkaappiin) eikä tarvitse turhia höskäillä! En ole koskaan pitänyt puurosta, joten harjoittelen ensin tällä kaurahiutaleiden syömistä. Myöhemmin haluaisin opetella syömään puuroa sellaisenaan. :)

Tällaista olen nyt viimeaamuina vedellyt, ja ainakin meikäläisen suussa maistuu aivan taivaalliselta! 

Tuorepuuro

2 dl jugurttia

0,5 dl täyskaurahiutaleita

1 rkl auringonkukansiemeniä

0,5 rkl kurpitsansiemeniä

3 kpl manteleita paloiteltuna

Kaikki sekaisin, jääkaappiin yöksi ja puuro on aamulla valmis nautittavaksi. Voit lisätä sekaan hedelmiä tai marjoja.

Aamupala alkaa herkuttelulla!

Uutuutena kalenteri

Väsäsin uuden linkin sivupalkkiin: Treenaamiseen ja muuhun terveelliseen keskittyvä kalenteri. Kuten villisti nimensä puolesta voi arvata, kirjailen sinne urheiluun ja liikkumiseen liittyviä tapahtumia/ajatuksia. Kenties pysyn paremmin mukana suunnitelmissa, kun ne on kirjattu jonnekin :)

Äitini lähetti minulle uudet urheilurintaliivit! Niitä on todellakin tarvittu, sillä edelliset ovat kahdeksan vuoden takaa... Voitte varmasti kuvitella, minkälaisessa kunnossa olivat. Ja ei hätiä, maksoin näistä kyllä äidilleni ;)

Päätin myös yhdestä yllättävästä käänteestä: alan kirjaamaan painoani tänne. En ole halunnut aiemmin kertoa painoani täällä, koska... en tiedä. Kai minua nolotti, hävetti, suututti. En oikeastaan enää muistakaan syitä, miksi niin vankasti kielsin kertomasta painoani, vaikka sitä kyseltiin täälläkin. Tunnen kuitenkin itseni tällä hetkellä niin hyväksi (eilisestä ahmimiskohtauksesta huolimatta) edellisiin vuosiin verrattuna, että antaa mennä!

Hei, olen Sam. Painoni perjantaiaamuna oli 82.4 kiloa.

Minullahan on uudessa asunnossani käytössä vakaa (jippii!), joten lukemia päivittyy varmasti entisiä viikkoja useammin ;) Nyt menen nautiskelemaan sunnuntaiauringosta, heippa!

weheartit

weheartit

Miksi mokaan?

En tiedä, mitä oikein tapahtui. Olin niin onnellinen uusvanhoista vaatteistani ja vähän pienemmästä kropastani. Kunnes tuli ystäviä kylään, jotka toivat paaaaljon herkkuja. Söin yksin kokonaisen pullapitkon ja kasan Fanipalojen tyyppisiä naposteltavia. Oli oikein kylläinen ja tyytyväinen olo, mutta jatkoin syömistä ja söin ja söin ja söin. 

Mikä hitto minua vaivaa?

weheartit

Miten voi olla, että aina kun olen tyytyväisempi itseeni, heti seuraavana päivänä teen jotain näin tyhmää? Tämä on toistunut usein, itse asiassa jokaikisenä onnistumisen kertana. Enkä aio selittää mitään henkistä soopaa "pelkään laihtumista ja tuloksia, salaa estelen itseäni" tai muuta sellaista. En yksinkertaisesti ole oppinut syömään herkkuja edes kohtuullisia määriä, puhumattakaan niistä luopumisesta.

Mutta nyt ärsyttää niin pirusti että! Haluan olla onnellisempi itsenäni ja nauttia kropastani! En halua tätä hiilihydraattiahdistusta ja kismitystä! Haluan onnistua.


Siksi aion nauttia vastedes muun muassa näistä:

Perunasalaattia ja raejuustoa ♥

♥ Kiiviä 

Tuorepuuroa ♥ 

♥ Smoothieta 

Kuten äitini sanoisi, rinta rottingille ja kohti uusia pettymyksiä! (Vitsi, vitsi!)

Samin Uudet Vaatteet

Reissuni ajaksi olen pakannut tavarani ja vaatteeni vanhempieni varastoon. Äitini teki ihanan tempauksen ja lähetti minulle joitain lempivaatteitani. Kun on matkannut näinkin kauan, vanhatkin vaatteet tuntuvat kuin suoraan kaupan hyllyiltä ostetuilta! Mutta sainkin jotain yllättävämpää kuin uudet vaatekerrat. Hetki, jolloin kokeilin vaatteita, oli uskomaton.

Kaikki vanhat suosikkivaatteeni olivat liian isoja. Taikka muuten löysempiä päällä. Ja äitini oli vahingossa lähettänyt hameen, joka oli sopiva viimeksi vuonna 2006 Kreikan lomamatkalla; se oli täydellisen kokoinen nyt! En olisi voinut tuntea itseäni upeammaksi, vaikka joku olisi omistanut minulle sonaatin ja julistanut ikuista omistautumista. Alla olevat kuvat aikalailla kuvastavat oloani.

weheartit

weheartit

Olen todella saanut jotain aikaiseksi. Ja oikein tyytyväinen (keskeneräiseen) tulokseen ;)

Melekoisen pikainen kirjoitus, mutta illemmalla toista kehiin!

PS. Pääsen jo nyt muuttamaan asuntoon! Tai huoneeseen siis varsinaisesti, mutta onpahan oma huone :) Ensi maanantaista lähtien se on kuntosali, beibe!

Nuudelittoman viikon nautinnot

Tähän blogaukseen olen liittänyt kaikenlaisia kuvia syömingeistäni viikon ajalta. Oikeastaan kaikkia ruokailuja tuli kuvattua erittäin yksitoikkoisesti! Varsinkin aamupalaa ja päivällistä. Kerrottakoon siis lisäksi ihan tekstin muodossa aterioistani. Ruokailujen ohella join siis hirmuisesti vettä, kuten edellisestä tekstistäni arvannee. Lisäksi tuli joitain makuvesiä juotua, ne voinee kai laskea herkuiksi.

Aamupalalla söin pääasiassa paahtoleipää (ilmaista hostellissa) ja jogurttia. Välillä seurana oli myös vesimelonia. Ja mitä ilmeisimmin myös porkkanaa... Huomaatte kyllä pian, mitä vihannesta rakastan yli kaiken.

Lounaat olivat enemmän tai vähemmän terveelliset. Joko popsin kaupasta ostettua valmissalaattia tai sitten purkitettuja mangoja sekä aprikooseja. Ja miksi purkitettuja? Koska ne olivat sikamaisesti halvempia kuin tuoreet ja toisaalta täyttävämpiä. Mutta jatkossa en sellaisiin koske, jotenkin elastinen maku niissä.

Päivällisillä nautinto oli suurimmillaan! Vaikka kuvissa pääraaka-aineina olivat jauhelihakastike ja pasta, niin tuli myös sushiakin ja lihakeittoa syötyä. Kasvisten määrä on suuuuuri. Ja ne olivat minusta paras osa ateriaa! Porkkanoita noms noms noms.

Juustoa, oijoijoi!

Pääateriana - kasviksia!

Jättiateria, jonka seurauksena kunnon mahakivut... 

Herkkujakin välillä popsin. Jo ensimmäisenä nuudelittomana iltana nautiskelin vesimelonia ja suklaata, hupsista. Lisäksi Gelato eli italialainen jäätelö veti liikaa puoleensa; pallo Kinder-suklaajäätelöä ja pallo Snickers-jäätelöä. 

Näin nopeasti ja ytimekkäästi tiivistettynä. Kyllä tuntuu hyvältä olla ilman nuudelipaholaisia ;) Lompakko valitettavasti ei kiitä, joten täytyy suunnitella miten jatkossa etenen... Mutta murehdin sitä myöhemmin!

Treffeistä sen verran, että... oli hassua. Ja tarkoitan sitä, kuinka rennolta minusta tuntui puolitutun ihmisen seurassa. En stressannut kaksoisleukojani tai jättimahaani. Olin pukeutunut reppureissausvaatteisiini, sillä eihän minulla muuta olekaan. Mutta tosi hyvä olo pysyi koko illan :) Sovimme, että otan yhteyttä, jos haluan tavata uudestaan. ;) Sitä siis tuumailemaan!

Nautintoni vesi

Viime aikoina olen ruvennut janoamaan vettä. Hetkeksi jo unohdin päivittäisen vedenjuonnin, mutta ihan yhtä nopeasti tapa palasi. Ja nyt siitä on tullut oikeastaan pakkomielle! Tuntuu kuin olisi jatkuvasti jano. Saatan ihan helposti kulauttaa litran vettä yhdeltä istumalta. Kyllä vettä kannattaa juoda ihan terveyden ja painonpudotuksenkin kannalta, mutta tämä menee jo överiksi.

Lähdinpä mihin vain, kannan mukanani 1,5 litran vesipulloa. Mutta joudun todella vastustelemaan, etten huitaisisi vettä kurkkuun kerralla! Vesi loppuu aina liian aikaisin, ja 1,5 litran täyttäminen on melkoisen mahdotonta kaupungilla pyöriessään. Ehkä minun pitäisi raahata monia pieniä pulloja? Loppujen lopuksi ei paljoakaan käytännöllisempää. Enkä millään jaksaisi käydä kymmeniä kertoja päivässä vessassa...

En tiedä, pitäisikö minun olla harmissani vai tyytyväinen tästä vedenkaipuusta. Yleisesti ottaen voin energisemmin nyt, kun juon enemmän puhdasta vettä. Mutta ison pullon raahaaminen kaikkialle on niin ärsyttävää! Ja kun vettä pitäisi olla jatkuvasti, sillä jano yllättää muutaman minuutin välein. Kroppani taitaa olla sekaisin oikein kunnolla.

Tämä oli tämmöinen nopea kirjoitus, nyt pitää valmistautua elokuviin lähtöön! Vielä ei jännitä :) Toivottavasti janotus lakkaa edes näytöksen ajaksi, sillä vessassa käynti kesken leffan vasta ärsyttävää onkin. Heip!

Tämä oli niin suloinen!

Kirjoituksen kuvat: weheartit

Just let yourself lose control

Tiedättekö sellaiset päivät, kun kaikki tuntuu menevän nappiin ja kadulla käppäillessäsi sinun tekee mieli hoilata osuvaa kappaletta? Koska sinulla on yksinkertaisesti uskomattoman hyvä fiilis? Arvatkaapa villisti, minkälainen päivä meikäläisellä on takanaan? ;)

Aamu lähti loistavasti käyntiin jogurtilla ja vesimelonilla - niistä saa hirmuisen startin päivään! Olin päättänyt omistaa päivän shoppaamiselle, sillä vaatevarastoni on... noh, erittäin niukka ja erittäin ruma. Heivasin muutamat rääsyt roskiin (uroteko minulta!) ja lähdin tutkimaan vaatevalikoimia. Löysin yllättävän paljon kaikkea kivaa ja värikästä! Lopulta mukaani lähti kuitenkin vain yksi mekko.

Mutta se mekko. Mikään vaate ei ole koskaan ennen näyttänyt päälläni yhtä hyvältä. Taisin seisoskella pukukopissa kymmenisen minuuttia vain katsomassa sitä päälläni - se oli yksinkertaisesti täydellinen, kuin minulle tehty. Ja ensimmäistä kertaa oikeasti ajattelin: "Ei helevetti, olen laihtunut. Näytän... hyvältä." Ensimmäistä kertaa näin sen, mitä ystäväni ja poikaystäväni ovat minulle hokeneet. Minäkin voin näyttää kauniilta.

En tiedä oliko se hyvä vai surkea idea, mutta ostin mekon yhden koon pienenpänä. Nyt minulla on reissussakin tavoitevaate! Ja mikä parempaa, tiedän että se jo valmiiksi näyttää hyvältä - kuinkahan paljon paremmalta se näyttää, kun olen tiputtanut vielä kiloja? Luulen, että mekon sopimiseen täydellisesti vaaditaan noin seitsemän kilon pudotus. Ei mikään mahdoton homma, varsinkaan unelmamekon vuoksi!

Mekkolöydöstäni innostuneena lähdin hakemaan lounasta. Nappasin appelsiini-mango-mineraalivettä ja mangonviipaleita tölkissä. Ilmeisesti hyvä oloni huokui ulospäin, sillä aloin juttelemaan myyjän kanssa ja hän pyysi minut treffeille! Luulin tuollaisten treffikutsujen olevan todellista urbaanilegendaa! Tai kenties se on vain Suomen kohdalla... Joka tapauksessa, sunnuntaina spesiaali-ilta ja leffa kutsuu ;)

Illalla juhlin lihakeiton (namnamnam!) kera. Nyt jo huomaan, kuinka kroppa kiittää nuudelittomasta ruokavaliosta. Tärinä ja huono olo ovat lakanneet tyystin. Ihan kuin makuaistikin olisi syntynyt uudestaan! Aion kyllä ottaa pastat takaisin kuvioon (ne ovat yksinkertaisesti liian halpoja), mutta aivan eri meiningillä kuin ennen. Kauhea vaiva yrittää muistaa ottaa kuvia ruuista! Mutta ainakin jotain räpsäyksiä löytyy, laitan niitä myöhemmin esille. 

Kenties tämä optimismipurkaus saa riittää tältä päivältä. Nauttikaa viikonlopusta! Nurkan takaata voi kaikkea yllättävää hypähtää.

kuvat: wehearit

Nuudelit pannaan!

Nyt repäistään ja kunnolla: ajattelin viettää nuudelittoman viikon. Ohoh! Päätökseni aiheutti täydellinen väsähtäminen nuudeleihin ja pastoihin. Olen syönyt niitä päivittäin, yleensä jopa muutamaan otteeseen. Lounaaksi, evääksi, iltapalaksi... jopa aamulla heti ensimmäiseksi! Ennen olen todella pitänyt nuudeleiden mausta (vaiko tulisista mausteista? Tiedä häntä), mutta nyt on tauon paikka! Nuudelit ovat pahoja.

Lisäksi huomaan todella kropassani puutosoireita. Oikeastaan olen yllättynyt, että näinkin kauan kesti tämä lopullinen romahtaminen! Huomaan välillä raajojeni olevan lähestulkoon kylmettyneet, käteni eivät välillä toimi ja lihakseni väsyvät helposti ja totaalisesti. Eikä ihmekään, niin vähän loppujen lopuksi olen viime aikoina syönyt proteiinipitoisia ruokia ja kasviksia. Paremman fiiliksen ja terveyden vuoksi lompakko kärsiköön!

Tänään ruokakaupassa kiertelin antaumuksella ja tutkin kaikenlaisia vaihtoehtoja. Mukaan lähti keräsalaatti ja jäävuorisalaatti, kilo porkkanoita, kilo tomaatteja ja palanen vesimelonia! Kauppaan ei saisi ikinä lähteä nälissään, mutta minä en vilkaissutkaan herkkuosaston puolelle kun himoitsin kaikkea vihreää ja ravitsevaa! En tiedä, kuinka voisinkaan kuvailla tätä ylpeyden tunnetta, mikä minulla nyt on. Olen niin onnellinen siitä, että nykyään todella nautin terveellisen ruuan syömisestä!

weheartit

weheartit

weheartit

weheartit

weheartit

Huomenna aion tehdä uuden kauppakierroksen ja hankkia päivällisaineksia; olisiko oikein jauhelihan paikka...? Voisin yrittää viikon ajan ottaa valokuvia aterioistani :)

Reppureissaus elämäntapana on monella tapaa mielenkiintoinen. Taino, enhän voi sanoa olevani "elämäntapamatkaaja", mutta viimeisimmällä eli nykyisellä reissullani olen ollut nyt päälle yhdeksän kuukautta. Joillekin se saattaisi olla lyhyt aika, mutta minusta se tuntuu ikuisuudelta! Enkä tarkoita tätä millään tavalla negatiivisesti; jokainen kuukausi on ollut entistä parempi ja tärkeämpi.

Mutta jossain kohtaa on minunkin aika palata kotiin. Itse asiassa näillä näkymin tuo hetki olisi vasta tammikuussa 2014, eli eiköhän tässä ole vielä aikaa kaikenlaista tapahtua! Tällä hetkellä tunnen vain olevani niin... uupunut. Yleisesti ottaen uupunut. Vaihtuvat bussit, lennot ja kaupungit ovat saaneet mieleni myllerryksiin. Tämän takia odotan huhtikuuta ja "omaa asuntoa". Vaikka työskentelen silloinkin lähestulkoon päivittäin, on minulla kuitenkin omaa aikaa rentoutua ja rauhoittua.

Ehkä osasyynä kämppäinnostukseeni on myös jonkinlainen paikalleen asettuminen. Elämän jonkinlainen "normalisoituminen". Vaikka rakastan reppureissausta ja matkustamista, on ihanaa hetkeksi palata normaaliin elämänrytmiin asuntoineen, töineen ja paikallaan olemisineen. Mutta vielä kolmisen viikkoa liikkeelle lähtöjä ja uusia sijainteja! Odotan innolla uusia aluevaltauksia.

Hyvää kevättä kaikille! Kyllä se kesä sieltä pukkaa tulla ;) Vaikka minulla ei olekaan lumesta huolta, odotan silti "kesää"!

weheartit

weheartit

Kun tekee mieli

Tekee jatkuvasti mieli jotain. Ei niinkään herkkuja, niistä sain tarpeekseni viimeviikkoisten hiilihydraattiövereiden jälkeen (jotka pistivät mahan kiertämään aika metkasti). Mutta siis tekee mieli syödä jotain. Olin niin tohkeissani, kun kaupasta sai halvalla omenoita ja porkkanoita. Pidän ns. kovista ruuista, esimerkiksi juuri edellämainituista, joita pitää todella pureskella. Kaverit naureskelivatkin minulle, kun kannoin ostoskassia suojelevasti sylissäni. Mutta olin iloinen! Hedelmiä ja vihanneksia!

Tarkoitukseni oli eilen ja tänään vain rentoutua ja kerätä energiaa tulevia reissuja varten. Mutta en osaa vain makoilla vuoteellani lukemassa kirjoja. Haluaisin koko ajan mussuttaa jotain! Ei vihannesten ja hedelmien popsiminen niin haitallista olisi, mutta kun ei ole tippaakaan nälkä. Tekee vain mieli.

Olen jo ennenkin maininnut, kuinka onnellinen olen asioista, joita olen reppureissuillani oppinut. Nykyään nautin tavattomasti esimerkiksi salaateista ja vihanneksista, joita en ennen juurikaan syönyt. Lisäksi olen hullaantunut tiettyihin aineksiin, joita en ole koskaan ennen käyttänyt! Valkosipuli ja aprikoosi muun muassa. Muutenkin nautin enemmän terveellisistä ruokailutavoista. Matkailun aikana huomaa, kuinka kroppa janoaa kasviksia ja proteiinia. Kananmunistakin on tullut suuri herkuttelunlähde, oijoi!

"Juhla-ateria" ja aikamoinen nautinto!

Mutta yksi asia minua harmittaa älyttömästi. Jos minulla on jotain ruokaa, yritän syödä sen mahdollisimman nopeasti pois. Aivan kuin ruoka loppuisi kesken ja minä nääntyisin nälkään! Ei tällä rasvavarannolla ole siitä huolta. Mutta oli kyseessä sitten päärynät tai pastasalaatti (tai kuten viime viikolla kaksi jättipussia sipsejä, yyhhhh), niin ahmaisen kaiken vikkelään. Kaikki, mikä poikkeaa nuudeleista, on nopeasti vatsassa.

Minun on vaikea saada päästäni pois ajatus, että jos ruokaa on jäljellä, sen voi laittaa talteen ensi kertaa varten. Pikemminkin olen vetäissyt ruuan nopeasti niin, että en a) edes oikeastaan maista mitään b) käsitä syömäni ruuan määrää c) vahingossakaan huomaa olevani niin täynnä etten voisi syödä annosta loppuun. KÄSITTÄMÄTÖNTÄ! Ja aivan perseestä koko ajattelumalli.

Olen jonkin aikaa heitellyt omenaa kädestä toiseen. Ennen kuin aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä, olin aivan varma että haluan ahmaista sen. Mutta totesin, että jos minun tekee sitä mukamas niin hirmuisesti mieli, niin maltan varmaan odottaa, kunnes olen saanut tekstin valmiiksi. Ja miltä minusta nyt tuntuu? Naurettavalta. Joudun neuvottelemaan itseni kanssa omenan syönnistä, vaikkei minun sitä oikeasti tee edes mieli :D

Lopputulos: Valokuva omenasta ja sitten reppuun talteen odottamaan nälkäisempää hetkeä.

PS. Eihän kuvasta kunnolla näe, mutta siinä on tämän hetkisen hostellini takapiha ;) Vehreää ja (kohtuullisen) lämpöistä!