maanantai 4. maaliskuuta 2013

Kauas menolippu oooooooon

Istun bussissa, jossa on oma nettiyhteys. Ny on luksusta! Asian loistavuutta hieman himmentää tuo vieressä nötköttävä kanan"makuinen" nuudeliannos, jonka kuutisen tuntia sitten keittelin ja pakkasin evääksi. Eh, voisinpa sanoa pitäväni tuon mausta. (Nytkö vasta nuudeli-innostukseni on alkanut laskemaan? Haha!)

Viime päivinä minulle on tullut sellainen olo, että olen aika tyytyväinen. Kokonaisuudessaan aika tyytyväinen. En voi sanoa, ettei parannettavaa ole - niin kropan, ruokailujen, kuntoilun kuin yleisenkään olemisen osalta - mutta noista huolimatta fiilis on hyvä. Mieleeni on juolahtanut ajatus, että kenties olen hyvä näinkin. Olen riittävä.

Minulla ei ole koskaan ollut oikeita kroppapaineita. Yläasteelta ja teiniajoista lähtien suurin osa ystävistäni on stressannut vartalostaan ja kauneudestaan, mutta minä en juurikaan. Kenties tämä johtuu siitä, että olen aina ollut iso ja tiennyt sen hyvin. En osannut kuvitella muuttuvani, joten en ollut huolissani kiloistani.

Kun päätin alkaa pudottamaan painoa, päätös lähti oikeastaan kokeilun ajatuksesta. "Mitähän tapahtuisi, jos yrittäisin laihduttaa reissussa? Voiko se onnistua?" Halusin tietää, onko mahdollista laihtua matkatessa. Minkäänlaisia paineita minulla ei urakkaan ollut, eihän kukaan tiennyt painonpudotuksestani. En itsekään tiennyt, miksi haluan pudottaa painoa. Tiesin vain, että voisin paremmin kevyempänä ja terveellisempänä, joten miksi en kokeilisi?

Tumblr_mj3psb97dx1rf8vulo1_500_large
weheartit
Pomppasin tänä aamuna vaa'alle, ja lähtöpainostani on nyt virallisesti lähtenyt 15 kiloa. En osaa katsoa vartaloani puolueettomasti enkä näe kilojen kaikkoamista. En tiedä, mitä oikein odotin tuntevani. Ehkä innostusta, järkytystä, ahdistusta. Mutta minulla on todella tyyni olo: tämä painonpudotus on oikein. Se tekee minulle hyvää. Voin paremmin näin. Ja tämän takia minulla ei ole minkäänlaista stressiä lähtevien kilojen vuoksi.

Vielä kymmenen kiloa normaalin painon ylärajoille. Ja kokonaisuudessaan kaksikymmentä kiloa tavoitepainoon.

Miksi ottaisinkaan paineita asiasta, joka saa minut voimaan näin hyvin? Nopeasti tai hitaasti, kyllä minä pääsen sinne parhaimman olon tilaan! Ja vaikka sinne pääsemiseen veisikin aikaa, miksen nauttisi jo saavuttaneestani ihanasta tunteesta? ;)

4 kommenttia:

  1. Onnea hienosta kokonaispudotuksesta! :)

    VastaaPoista
  2. Hieno pudotus, onnea! :) Ja ihana, stressitön asenne! Pitäis iteki opetella. Tsemppiä vielä loppumatkaankin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) Yritän ylläpitää tätä asennetta, aiemmat painonpudotukset ovat romahtaneet liialliseen huolehtimiseen ja stressaamiseen. Jos nyt yritän ajatella, etten ajattele! ;)

      Poista