Yllätin itseni kunnolla osallistumalla terveysjuoksutapahtumaan. Ja miten ihmeessä se tapahtui? Olin laahustamassa kohti jokea, jonka varrella yleensä lenkkeilen. Täällä hölkkäilee aina paljon ihmisiä, mutta nyt oli oikein ihmispaljous! Ja miehiä oransseissa Staff-paidoissa! Ja vesipiste! Mitäs tämä...Eräs työmies selvensi minulle, että kyseessä on puolimaraton, jonka tarkoituksena on muistuttaa kaikille terveysliikunnasta yms. Juoksijoilla olikin numerot paidoissaan, ei mitään tietoa maksoiko osallistuminen jotain.
Mutta päätin syöksyä mukaan! Ja oli niin mahtavaa että! Muiden hölkätessä rinnalla oma into juoksemiseen selvästi kasvoi, ja olinkin aivan ähkypoikkikuollut kun pääsin maaliin. Ja en edes juossut todellakaan koko puolimaratonia, kun hyppäsin vasta osasta matkasta mukaan. Mutta oli upea tunne ylittää maaliviiva. Ja maaliviivan ympärille oli rakennettu oikea festivaali! Juoksijoille tarjottiin ilmaista juotavaa ja erilaisia härpäkkeitä (itse otin mukaan mm. hikirannekkeen, jonka sisällä voi pitää kännykkää. Olenkin kaivannut tällaista!)
Olen aiemmin harrastanut joukkuelajeja ja rakastanut niitä. Mutta ikinä ennen en ole kokenut tällaista voitonriemua ja todellista tsemppaamista. Nyt tiedän, etten tule kyllästymään lenkkeilyyn - sillä sitä pelkään eniten. Tämä tuntuu niin hyvältä.
Mutta en näe laihtumistani. Kirjoitin aiemmin, että juoksusortsini ovat nyt liian isot. Niin ovat myös lempisortsini! En ollut käyttänyt lemppareitani muutamaan viikkoon ja kun pistin ne eilen päälle, ne putosivat päältä. Kyllä! Ja vaikka tämä on mahtava todiste laihtumisesta, harmittaa se minua suunnattomasti - kyseessä on kuitenkin lempivaate.
Mutta niin, en huomaa muutosta vartalossani. Monta kertaa olen huokaillut vaa'an perään, kun siitä pystyisi niin helposti tsekkaamaan, onko jotain tosissaan tapahtunut. Samat reidet hankaavat yhteen, sama maha pomppii ees taas. Ongelmakohdissa ei mitään uutta. Olen jopa suunnitellut maksavani kerran salille, jotta voisin käyttää vaakaa! Oikiat ongelmat mulla.
Olen reissannut maailmalla nyt kolmisen kuukautta. Olen paremmassa kunnossa kuin moniin vuosiin. Ja ihastun itseeni ja lenkkeilyyn päivä päivältä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti