keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Positiivisuus - check!



Ny on muuten niin huikea fiilis ettei tottakaan! Jollain tavalla minua harmitti edelliset pessimistiset kirjoitukset, sillä oikeasti olen optimisti päästä kantapäihin asti. Ja meinasin jo kirjoittaa uuden tekstin polvikivuistani, jotka melkein pistivät lepolomalle. Mutta positiivisuus voitti taas kaikki ongelmat ja nyt Sam on kovin iloinen!

Tosiaan, liiallisessa kuntoiluinnostuksessani polveani ryhtyi vihlomaan. Kuvittelin pienen pisteliäisyyden olevan harhaa ja jatkoin liikkumista hieman rauhoittaen tahtia. Sen seurauksena astuminen kävi todella araksi ja jouduin viheltämään pelin poikki. Sinne jäivät aamuhölkät ja porrastreenit. Minua pelotti hirmuisesti, että tähänkö painonpudotus stoppaa? On ollut aikaisemminkin kokemuksia loukkaantumisista, jotka pysäyttivät hyvin alkaneen laihdutuksen. Lisäksi ikävöin liikuntaa jo ensimmäisen rauhoittuneen kävelyn jälkeen.

Onnekseni voin todeta, että parin päivän puolilepo auttoi! Jalkaa kirpaisee vielä sen verran, että hölkkäykseen tai porraslenkkiin en hetkiseen ryhdy. Mutta kävely onnistuu vallan mainiosti! Olikin ihanaa tutkailla uusia seutuja raikkaassa ilmassa ja pohtia kaikenmaailman ajatuksia. Ja ne mietteet olivat innostavia ja positiivisia!

Tavalliseen tapaani aamulla kävin popsimassa pari juustonpalaa ja maitotilkan ennen lenkille lähtöä. Eräs tyttö, josta en oikein pidä (koska hän on kovin suurisuinen ja liiankin äänekäs) huikkasi minulle iloisesti, että "Jaahas! Siinä meidän sporttimimmi." Mieleeni ei ollut juolahtanutkaan, että joku saattaisi havaita urheiluinnostukseni! Hostellissa minut kuulemma tunnetaan "aamuisista proteiiniannoksista, joiden jälkeen hän lähtee urheilemaan. Energinen pakkaus ja hymyilee jatkuvasti."

Voitte arvata, millainen painonpudotustsemppi tästä nousi! PS. Nyt tykkään kovastikin siitä tytöstä! Ei ollenkaan suurisuinen ja ihan sopivan äänekäs. Haha!

Lenkki sujui uskomattoman hyvin reippaasti kävellen. Välillä kokeilin muutamia hölkkäaskeleita, mutta en aio riskeerata liikuntainnostustani loukkaantumalla - kävely passaa treeniksi joksikin aikaa. Aurinko paistoi lämmittävästi, kuulokkeista raikui suomimusiikki. Näistä on hyvät kuntoilut tehty!

Ja jotta teksti menisi ylioptimistisuuden puolelle, kerron piskuisen aamupalastakin lenkin jälkeen: pino kurkkua ja porkkanoita sekä pari vehnäkeksiä teen kanssa. Lisäksi lautaselle olin asettanut suosikkini mangon, jolla lisäisin hyväntuulisuutta entisestään. Olin kuitenkin niin täynnä (sopivan täynnä!), että pienen ajatuskeskustelun jälkeen pakkasin mangon odottamaan parempaa herkuttelupäivää. Kuinka paljon tyytyväisempi voisin olla!

Tarinan opetus: Hymyile! Naura! Nauti! Ja ole ärsyttävyyteen asti positiivinen. Tsemppi elämänmuutokseen on kovin helppoa iloisena.

2 kommenttia:

  1. "PS. Nyt tykkään kovastikin siitä tytöstä! Ei ollenkaan suurisuinen ja ihan sopivan äänekäs. Haha!" :D:D:D:D

    Ihana postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooh, onhan hän hieman palannut ärsyttävälle asteelleen taas ;) Mutta hänen kommenttinsa pysyy mielessäni tsemppilauseena!

      Poista