lauantai 15. joulukuuta 2012

Takapakkeja ja herkuttelua

311092_212851322111342_138597266203415_636237_1250272610_n_large
weheartit
Ahhahahhah. Juuri kun kirjoitin, että Tehokuuri on mitä mahtavin ja toimivin keksintöni aikoihin. Ja nyt ei saa käsittää väärin - kuuri varmasti toimisi, jos jaksaisi siinä pitäytyä. Viimeisimmässä lauseessa paljastuikin nauruni syy: olen lepsunut ja kunnolla.
   
Aloitetaan piskuisen positiivisemmasta päivästä eli torstaista. Sain ystävältäni lahjaksi iiison kasan lempisuklaatani - entisen elämäni ja lihomiseni kaiken pahan alku ja juuri. En avannut pakettia mutta pohdin joka ikinen sekunti, millä hyvällä tekosyyllä voisin ahmia koko satsin kerralla suuhuni. Tietenkään hyviä tekosyitä siihen ei ole ja päädyinkin laittamaan suklaan pöydälle kaikkien syötäväksi. Olin oikein, oikein tyytyväinen tahdonvoimaani! Lahjoitin kauan kaipailemani herkun yhteiseksi hyväksi! Olen melkein sankari.

Torstaina juttelin huonekavereideni kanssa, jotka lähtevät sunnuntaina jatkamaan matkaa. Ystäväni harmitteli, kun viime aikoina ei ole ollut minkäänlaisia pirskeitä. Ja hetkeäkään miettimättä huomaan sanovani "Me voisimme järjestää juhlat!" Samantien kun olen tuon lausahtanut kadun jo sanojani. Tietenkin oli aivan liian myöhäistä ja kaverit alkoivat jo suunnitella kaikkia herkkuja ja juomia joita nautimme. Mieleni raksuttaa: mitä ihmettä minä voisin nauttia herkkuna? Porkkanan?

Tehokuurin aikana päätin, etten juo alkoholia. Ja on ollut todella hyvä olo ilman sitä. Mutta olin kertonut ystävilleni suomalaisesta alkoholiperinnöstä ja tottakai he odottavat minun juovan reippaasti. Minäkin odottaisin sitä itseltäni! Ja haluaisin juoda! Kuinka hämmentävää, että mieleni tekee olutta ja viiniä mutta oikeastaan en kaipaa kumpaakaan ollenkaan? En enää tiedä, mitä ajatella.

Suunnittelin käyttäväni tekosyynä perinteistä reppureissaus-ajatusta eli ettei ole rahaa. Yllättäen ystäväni lupasivat tarjota kaikki juomat ja herkut! Ymhähuh, miten voisin kieltäytyä kohteliaasti? Toisaalta yksi herkutteluilta ei tuhoa kaikkea, toisaalta se voi olla liikaa. Päätin jättää pohdinnat perjantai-illalle ja lähdin kävelylenkille. Pohkeet paukkuvat voimasta! Toivottavasti pian uskallan kokeilla hölkkäämistäkin taas.

Yö meni valveunissa ja aamulla oli lamaantunut olo. Ensimmäistä kertaa päätin tietoisesti jättää aamulenkin tekemättä ja vain rentoutua - en ole vähään aikaan tosissani levännyt. Oli ihanaa lukea kirjaa ja vain makoilla. Välillä mielessä käväisi omantunnonajatus, mutta päätin mennä päivällä pidemmälle lenkille. Suklaahimo iski jossain kohtaa, mutta päätin ennemmin napsia muutaman vaahtokarkin. Muistan joskus isän laihdutuskuureilta, että hän söi makeannälkään ainoastaan vaahtokarkkeja. En osaa vieläkään luokitella niitä ns. "paremmiksi herkuiksi", mutta kaloritiedot yksinään todistivat luuloni vääriksi. Herkkuhimo siis taltutettu ja muikea olo saavutettu!

Vaikka minun ei tehnyt enää mieli makeaa, huomasin silti välillä pohtivani "jos nyt huvin vuoksi muutaman vielä ottaisin". Vaikea päästä eroon vanhoista tottumuksista, kuten jos jossain on herkkuja niin se pitäisi syödä kerralla pois. Olen huomannut, että esimerkiksi internetin selailu auttaa helposti tuollaisiin mielitekoihin. Kävinkin lukemassa muutamia blogeja ja sen jälkeen ei tehnytkään mieli herkutella! Asia ratkaistu kovin helposti. Olkoon loput vaahtokarkit minun osuuteni iltatarjonnasta. Lenkillä ollessani tunsin itseni melkein onnistujaksi vaikka päivä onkin mennyt hieman sivuraiteille. Ja lenkki oli aikamoisen lyhyt. Eli aika liikunnaton päivä kokonaisuudessaan.

Päätin ottaa illalla asenteen "Mikään herkuttelu ei pilaa tahdonvoimaani painonpudotukseen." Ja tämä toimi! Aluksi söimme herkullista keittoa ja paistettuja vihanneksia. Ystäväni olivat tehneet kakun, jota oli tietenkin pakko maistella! Hieman enemmän kuin alunperin piti, mutta oli muuten niin hyvää! Ja vain yhden oluen join, vaikka tsekkasin senkin (huimat!) kalorimäärät huolissani. Pääasiassa kuitenkin nautin ihanasta seurasta ja siitä, ettei tarvitse jatkuvasti ajatella kiloja tai kuntoilua! Olen viimeisinä viikkoina ollut liiankin pakkomielteinen painonpudotuksen suhteen.

Onneksi (onneksi!) Tehokuuri on pian ohi ja joulu saapuu. Sillä vaikka kuinka stressaava joulunaika onkin painonpudottajille, se on myös helpotus minulle. Joulu on ihanaa aikaa kaikkine herkkuineen ja juomineen, mutta enemmän kaipaan raikkaita ihmisiä ja rentoutunutta tunnelmaa. Tämä joulu on minulle todella rauhoittumisen aika - olen sen ansainnut.

PS. Hankin itselleni etukäteisjoululahjan! Sain sähköpostiini ilmoituksen erään kuntosalin tarjouspäivistä. Ilman maksuja tai sopimuksia voin viiden päivän ajan kokeilla kuntolaitteita ja jumppia ilmaiseksi. Olen niin innoissani! Olen todella, todella kaivannut salillakäymistä, olihan se ennen maailmalle lähtöäni lempiharrastukseni. Selailin hurmioituneena kuntosalin ohjattuja tunteja ja suunnittelin muuttavani salille sunnuntaista torstaihin. Joku voisi ajatella "Onpa masentava joululahja." Mutta minulle aika ykkönen!

Tumblr_m79h1tulup1r6u05ro1_r2_1280_large
weheartit

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti