Lemahtava kirjoitus

Tein aika jännän tempauksen. Edessä oli viiden tunnin lento uuteen paikkaan. Siinä ei mitään uutta ole, olenhan näiden kuukausien aikana jo tutustunut yhteen jos toiseenkin lentokoneeseen, junaan ja bussiin. Aamulla vedin runsaamman aamupalan kananmunine ja papuineen ja kipaisin lentokentälle. Nälkä kuitenkin iski muutaman tunnin odottelun jälkeen ja lähdin tutkiskelemaan lentokentän (aina yhtä ylihinnoiteltua) ruokatarjontaa. Päädyin pizzeriaan ja lihamättöön, vaikka yleensä syön pizzani kasviksilla.

weheartit

weheartit

Seuraus? Uskomaton ja pakottava mahankierto seuraaviksi tunneiksi. Pitsasta on tullut meikäläiselle este; nämä muutamat kerrat kun olen reppureissullani pitsaa maistanut, on aina seurauksena ollut mahavaivat. Kroppa ei ole enää tottunut törkyruokaan - hieno, mahtava muutos! Maha täynnä ja kipeänä lentokoneeseen, jossa yllätyksekseni oli ruokatarjonta. Meni siis kaiken lisäksi hukkaan pitsarahat, hemskutti. Ei ole muuten lentokoneruoka maistunut ikinä ennen yhtä hyvältä; nams nams kalaa ja kasviksia ♥

Mutta enhän tästä ottanut opikseni. Ehdin asettua aloilleni ja kierreltyäni tänään tunteja kunnon turistina päädyin takaisin hostellille neljän tunnin päiväunille. Ateriana söin kaksi isoa pussia sipsejä. Että näin. Ja nyt, anteeksi mielikuvasta ja anteeksi huonekavereilleni, vartaloni ilmoittaa voinnistaan aikamoisilla ilmavaivoilla. Eiköhän tässä selvästi huomattu, että paska ruoka tuo paskan olon. Ja haisevan huoneilman!

weheartit

Lempeää lukea muiden blogaajien tekstejä onnistuneista salikerroista ja herkullisista salaateista, kun meikäläisen tekstit panostavat lemahtavuuteen... 

Yllättävää kyllä, minua ei viimepäivien "aterioinnit" haittaa. Yksi syy on se, että epäterveellinen syöminen kosti jo takaisin mahankierrolla; en usko että hetkeen haluan syödä hiilihydraattivyöryä. Toiseksi olen liikkunut herkuttelupäivinä paljon ja ollut erittäin väsynyt; tekosyy ja vielä huono sellainen, mutta tiedän ettei paino näiden syömisten jälkeen nouse. Kolmanneksi haikailen salaattien perään. Ne ovat sitä todellista herkkua!
   

Näillä turinoilla eteenpäin! ♥ Hyvää viikonjatkoa kaikille!

PS. Haluan vielä pahoitella epätasaisesta tekstien julkaisurytmistä! Kirjoitan aina, kun olen netin äärellä, ja se onnistuu aivan liian harvoin. Toisaalta en lähtenyt kiertämään maailmaa istuakseni tietokoneella. :) Toivottavasti teitä ei haitanne liikaa!

Miksi? Tai pikemminkin, miksi ei?

Olen miettinyt, mitä oikein pyrin saavuttamaan painonpudotuksellani. Kenties ei tarvitsisi mainita, että tottahan toki muuttunut ulkonäkö ja parantunut itsetunto ovat itsessään jo tavoittelun arvoisia. Score! -välilehteen olen kirjannut muutamia tavoittelemiani asioita.

Oikeastaan kysymys ei olekaan, mitä pyrin saavuttamaan, vaan miksi pyrin saavuttamaan? Miksi minä haluan laihtua? Miksi minun pitäisi laihtua? Pitäisikö?

Olen aina ollut isokokoinen, mutta silti tehnyt ja saanut kaiken haluamani. Tämä voi kuulostaa toooodella itsekeskeiseltä, mutta en tarkoita sitä niin. Tarkoitan, etten ole jäänyt kaipaamaan mitään. Minulla on ollut ystäviä, treffejä, poikaystäviä. Olen hakenut haluamiini kouluihini ja päässyt niihin. Aina yhtä innokkaasti olen tarttunut uusiin haasteisiin ja ryhtynyt toimeen. Hemmetti soikoon, pakkasinhan rinkkanikin ja lähdin kiertämään maailmaa! Kyllä sitä rohkeutta ja onnea kaikenlaiseen riittääkin.

Minulla on ihan hyvä kunto. Pakkohan on olla, kun kannan viikottain 17 kilon rinkkaa selässäni. Jos pitäisi juosta pakoon kidnappaajaa... Noh, en hirveän kauas pääsisi, mutta jonkin verran kuitenkin! Kaikkia haluamiani vaatteita ei kokoisilleni löydy, mutta kyllä niitä romppeita aikamoisesti kaapeissa on. Yritän nykyään muutenkin vältellä materianhamstrausta.

Miksi siis muutos?

Yksi syy on uusi kokemus. En ole koskaan ollut normaalikokoinen enkä missään nimessä laiha. Olen huomannut ihmisten reagoivan minuun jo nyt eri tavalla kuin aiemmin. Kuulun enemmän "porukkaan". Miten ihmisten käyttäytyminen eroaisi minun ollessani laiha? Monia kokemuksia olen hankkinut reissuillani, joten tämä sopii hyvin niiden joukkoon!

Tämä ensimmäinen syy sisältää monia uusia kokemuksia: kokemus pienemmistä vaatteista, kokemus paremmasta kunnosta, kokemus muiden reaktioista, kokemus terveellisemmistä elämäntavoista... Ymmärrätte varmaan pointin.

Toinen syy on näyttämisen halu. Minä-kykenen-tähän. Haluan todistaa itselleni, että voin onnistua. Haluan todistaa muille, että lihava ihminen kykenee muutokseen. Olen tuttavapiiristäni ainoa oikeasti ylipainoinen - muut eivät ymmärrä, minkälaista se voi olla. Vain muutama ystäväni tietää painonpudotuspyrkimyksestäni, joten (toivottavasti) tämä tulee yllätyksenä! Vaikka tosiaan muutama tuttu on valokuvista huomannut muutokseni... Heh.

weheartit

Itse asiassa ajatukseni katkesi hieman nyt. Sillä varmasti syitä muutokseen on enemmänkin, mutta tällä hetkellä mieleni vaeltaa sekalaisten pohdintojen parissa! Palaan "Miksi en pyrkisi saavuttamaan?" -tuumailuun myöhemmin :)

Back on track!

Hassua, kuinka nopeasti blogaamiseen ja toisten teksteihin voi jäädä kiinni! Jouduin olemaan muutaman viikon poissa koneelta, ja näinkin lyhyenä aikana kaipailin kirjoittamaan. Mutta reppureissatessa on lähes mahdotonta olla jatkuvasti yhteyksissä. Varmasti minulle tulee myöhemminkin tällaisia hieman pidempiä taukoja. Olenkin käyttänyt päivän selatessani seuraamiani blogeja! Näin sitä vapaapäivää kulutetaan :)

Mitäs ihmettä olen siis puuhaillut? Matkannut puolelta toiselle! Ja kulunut viikko oli ruuan suhteen täydellinen; ei kuitenkaan painonpudotuksen malliin. Vaan erilaisten herrrrrkkujen myötä! Viime viikko meni reissussa. Jonka hintaan kuului buffet-ateriat. Kolmasti päivässä. Söin kaikkea, paljon ja huolella. Fiiliksenä...

Matka oli herkullisuutensa lisäksi mahtava! Ja suureksi yllätyksekseni paino pysyi samoissa kiloissa.  Ei siis jäänyt mitään kaduttavaa; tapasin ihania ihmisiä ja tutustuin uskomattomiin kaupunkeihin :) Hieman haikein mielin siirryn takaisin nuudeliruokavalioon.

Sitten aikamoiseen harmitusaiheeseen. Sillä vaikka paino ei noussut - luksusaterioita nauttiessa - niin viimeiseen kolmeen kuukauteen painoni ei ole myöskään laskenut. Viisari ei ole siis värähtänytkään suuntaan tai toiseen. Eli minun pitäisi muuttaa jotain! Huhtikuussa tosiaan "muutan" "omaan asuntoon", ja tuota ennen matka jatkuu junan kyydissä.

Huhtikuussa minulla on kuntosali, uima-allas ja oma jääkaappi täytettävänä. Siihen mennessä minulla on kahdenkymmenen henkilön kanssa jaettava jääkaappi/raahattava kylmälaukku. Eli homma hoitoon ruokavaliolla! Tähän toteamukseen päätän tämän asiasta toiseen pomppivan tekstin. Olkoon seuraava kirjoitus taas asiapitoisempi ja normaalimpi ;)

weheartit

Fiilistä!

weheartit

Aivan sairaan hyvä fiilis, dam di dam dam! Olen semmoinen ihminen, jonka mieli saattaa muuttua ääripäästä toiseen hetkessä. Enimmäkseen olen kuitenkin täysoptimisti, joka hyppii sinne tonne ja nauraa jatkuvasti. Välillä sitä ylipositiivista minää pitää hieman rauhoitella, ja varsinkin laihduttaessa huomaan yhä enemmän neutraalimman (välillä jopa negatiivisen) puolen tulevan esiin.

Mutta toisaalta, miksi minun pitäisi antaa enemmän valtaa jollekin, joka saa hymyn hyytymään kasvoilta? Ei mistään syystä! Painonpudotuksessa hyvä ja kannustava mieli on niin pirun tärkeää, silloin ei tule mättäneeksi kaikkea ylimääräistä suuhunsa. Kuten huomasin viime kerralla, ahdistunut ja ärsyyntynyt fiilis suorastaan hakeutuu herkkujen ääreen. Siinä paranee vain kropan leveyssuhteet.

Jos kerran voin olla kaiken muun suhteen optimistinen, niin miksen myös painonpudotuksen?

Juttelin eilen Joken, Suomessa asuvan laihdutuskaverini, kanssa. Jokkea oli vaikeaa suostutella painonpudotukseen, mutta nyt hän kertoi olevansa todella innoissaan! Itse asiassa hän on tehnyt terveellisiä ruokia jokaisena viikkona ja kiloja on kuulemma karissut. Yhteinen ystävämme Vilma, joka on myös mukana painonpudotushankkeessa, on aina ollut extreme-laihduttaja. Kuulemma tämän(kin) kertainen laihdutus hoidetaan greippi-dieetillä. Ei ole minun asiani sanoa, onko se hyvä vai huono tapa, sillä hän on tiputtanut rutkasti minua enemmän kiloja.

Kuvittelin aiemmin, että olisin jollain tapaa kateellinen ystävieni laihdutustuloksista. Että minua harmittaisi, kun en ole kyennyt samoihin pudotusmääriin. Onnekseni (oi, niin onnekseni!) olen todella onnellinen kummankin ystäväni puolesta! Vaikka itselläni kilot sinnittelevät tiukasti kiinni, ihanaa että ystäväni onnistuvat elämänmuutoksessa!

Tänään hostellissa minua odotti todellinen ruokayllätys: kaupan valmissalaattia, sipulia ja porkkanoita. Paistoin aikamoisesti sipuleita, kippasin salaatin päälle ja nautiskelin ihanasta ruuasta. Yksinkertaisesti hyvää!

Suuri herkkuni on pannulla paistetut ja maustetut porkkanat. Jos minulla olisi valittavana joko sipsit tai nämä, nappaisin samantien porkkanakipon! En itsekään ymmärrä, miksi olen niin rakastunut paistettuihin porkkanoihin. Ne ovat niin nannaa :)

Koko päivän minun on tehnyt hirmuisesti mieli smoothieta. En malta odottaa huhtikuuta, omaa asuntoa ja tehosekoitinta! Hostelleissa voin siis käyttää ainoastaan mikroa tai paistolevyä - kovinkaan kummoisia variaatioita ruokiin ei ole oikein mahdollista tehdä. Tämän aikaa siis haikailen ihanan smoothien perään, dam di dam dam!

Kuinka ärsyyntyminen kaikkoaa?

Ei näin.

Moka nro 1:
Olen ärsyyntynyt ja ahdistunut kuin olisi piikki tungettuna jonnekin syvälle. Lähden kauppaan päässäni ajatus: "Nyt syön pahan olon pois." Tajuan kuitenkin koko ajan, ettei se ruoka helpota oloa vaan pistää ärsyttämään lisää. Koko ajan tiesin sen, mutta luotin herkkujen helpottavaan voimaan. Halvalla kun kaupasta lähti niin ostin paljon ja kaikenlaista.

Pieni korjaus nro 1:
Palatessani hostellille järkyttävä nälkä alkaa vaivata. Päätän ennen herkkujen ahmimista tehdä oikeaa ruokaa: pastaa, juustoa ja Sweet Chili Honey -kastiketta. Tämä on muuten semmoista herkkua että oksat pois! Jokainen haarukallinen on nautinto! (Reppureissaus-ruuasta voi saada omanlaisiaan nautintoja, hah.)

Moka nro 2:
Makaan hostellini sängyssä kirja sylissä. Mietin, että nyt on rohmuamisen aika. Vedän neljä (!!!) donitsia, jotka on kuorrutettu ällömakeasti ja siten ovat uskomattoman hyviä. Toisen kohdalla tunnen herkkuhaluni tyytyneen, mutta mieltäni vielä ahdistaa. Mahani alkaa kiertämään, sillä se ei ole tottunut herkkuihin ja naposteluun samalla tavalla. Oikeastaan se sattuu jo. Syön silti vielä yhden donitsin. Hei haloo!



Moka nro 3:
Tämäkään ei vielä riittänyt. Donitsien makeuden jälkeen suolaisenkaipuu iski, joten ahmin pussillisen juustonaksuja. Aluksi jopa nautin niistä, lopulta syön vain koska syön. Maha jyllää, sattuu. Itse asiassa mielen ahdistus on hiukan hälventynyt, mutta en tiedä, auttoiko siihen ylinmäärin syöminen vai rentoilupäivä.

 

Moka nro 4:
Syön vielä yhden donitsin. Ihan vain koska se on jäljellä. Huomaan donitsikopan tyhjäksi, olin syönyt kaiken päivän aikana. Sitten nukkumaan mahakivun saattelemana.

Lopputulos:

Ahmiminen 4 - Sam hädin tuskin 1

Semmoinen herkuttelun kuningaspäivä. Ei muuten edes naurata. Syy ahdistukseeni oli suuri, mutta voiko sitä tyynnyttää tällaisella ahmimisella? Se saattaa hetkeksi helpottaa. Mutta paska fiilis kuitenkin jäi ja sen kaveriksi mahakivut. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun toden totta repsahdin ruokavaliossa.

Mitä opin? Herkuttelu on kivaa sen muutaman sekunnin, mutta eiköhän kipeä vatsa kerro, ettei se kannata. Ärsyyntyminen ei kaikkoa ahmimisella. Tämä oli loistava opetus minulle. Eiköhän jatketa helmikuuta paremmissa tunnelmissa ja onnistumisilla! ;)

Self-esteem, nice to meet you

Rakastuin kuvaan samantien ♥ weheartit

Kirjoitin joskus aiemmin siitä, että suuresta koostani huolimatta miehet ovat ihastuneet minuun. He ovat kuitenkin olleet minulle tuttuja ihmisiä, vanhoja ystäviä, jotka ennemmin ihastuivat luonteeseeni kuin ulkonäkööni. Eikä siinä mitään valittamista, minusta sisin onkin tärkeämpi kuin ulkonäkö. (Läskin puhetta mutta totta!)

Viimeisen parin viikon aikana olen ollut kovin hämmentynyt. Tuntemattomatkin miehet hostelleissa saattavat aloittaa keskustelun vaikka mistä aiheesta, ja yhä useammin minua pyydetään mukaan baareihin ja illanviettoon. Huomaan myös itse olevani aktiivisempi ja juttelevani kenen kanssa tahansa. Hymyilen, halaan, flirttailen. Mikä on muuttunut!

Itsetunto. Minulla on aina ollut itsevarmuutta vaikka muille jakaa, mutta pakko myöntää, etten itseäni ole kuitenkaan arvostanut. Tykkään luonteestani, persoonastani ja asenteestani. Mutta ulkonäkö... Aluksi yritin peittää sitä kaikin tavoin, jossain vaiheessa homma kääntyi tyystin päälaelleen ja tuhrin silmäni meikillä ja paitani muuttuivat (aivan liian) avoimiksi. Miksi? Itsetunto.

Kuten Muuttuva minä -kirjoituksessa kerroin, olen oppinut älyttömästi itsestäni reppureissatessa. Nykyään tunnen olevani kaunis. Tai ainakin kauniimpi. En tarvitse meikkausta, paljastavia vaatteita tai esittämistä. Olen täysin ja ainoastaan oma itseni, ja pirun tyytyväinen siitä! ♥

weheartit

Piskuisen tuli kyllä mokattua alkoholin parissa. En siis juonut kuin kaksi lasillista ostamaani viiniä, mutta niitäkään en olisi todellisuudessa tarvinnut. Ja niin kovasti olin muka päättänyt olla ostamatta alkoholia... Syy on hyvännäköisten italialaisten miehien! Oli kyllä ihana ilta, en kadu hetkeäkään. En usko, että Pepsin voimalla olisin yhtä lailla nauttinut.

Ensi kerralla en-osta-alkoholia-meiningillä! En onneksi tälläkään kerralla itse kaikkia drinkkejä ostanut ;) Tuntuu "aika" hyvältä tämä itsetunnon kohoaminen!

PS. Sain Mariann:lta New Blog Love -tunnustuksen. Hirmuiset kiitokset ja kumarrukset siitä! :) Tätä tunnustusta jaetaan tykkäämilleen blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.

Ellei Mariann olisi tällaista minulle jakanut, olisin antanut sen takaisinpäin! Hänen bloginsa elämä ilman on yksi ehdottomia suosikkejani, hänen pohdiskeleva ja vaikuttava kirjoitustapansa pistää lukijankin miettimään kunnolla. Mariann on jo jonkin aikaa kirjoittanut blogia, mutta kuten hän itsekin totesi, "New Blog" on tässä suhteellinen käsite ;) Kiitos vielä!

Olen nyt vähän rosmo ja jätän tunnuksen jakamisen ensi blogikertaan. Oikeastaan siitä syystä, että niin moni blogi on minulle uusi, etten millään osaa valita niiden väliltä! Mutta ensi kerralla lupaan ojentaa tunnuksen eteenpäin :)

PPS. Ihan uskomaton tunne, kun saa jalat ristiin (tai reisistä päällekkäin siis) istuessa. Ennen ei ollut toivoakaan! Mahtavaa! Miten näin pieni asia saa tuntemaan itsensä naiselliseksi. :)

Omnomnom!

weheartit

31.1.13 Makaan sängylläni hostellilla ja selailen painonpudotus- sekä kuntoilublogeja. Vieressäni on Nutella-purkki, jota tyhjennän lusikalla. Tämä tuntuu niin tyhmältä ja säälittävältä. Minäkin tahdon laihtua, tahdon kiinteytyä ja päästä tavoitteeseeni. Haluaisin suuttua itselleni, mutten kykene siihen; Nutella maistuu liian hyvältä. Tai ei oikeastaan. Argh.

Tiedän, ettei Nutella-herkuttelu juurikaan vaikuta painonpudotukseeni. Saan päivittäin ravinnosta niin vähän kaloreita, että kroppani on valitettavasti jatkuvasti säästöliekillä. En minä tällä tavalla kuitenkaan halua saavuttaa oikeaa kalorimäärää! Haluaisin syödä tarpeeksi terveellisesti, reippaasti mieluummin tuhlaisin rahojani vaikka hedelmiin. Miksi ostin herkkupurkin?
 

Eilen söin banaanin, nuudeleita ja kasan riisikakkuja. Tuonkaltaisella ruokavaliolla ei mitenkään saa päivätarvetta täyteen, tuskin edes sitä 1000 kaloria. En oikein tiedä, voiko Nutella-syömistäni ajatella repsahtamisena ruokavaliossa - nämä ruoka-annokset kun ovat muutenkin ihan päin honkia!
 

Huomaan odottavani huhtikuuta enemmän kuin luulinkaan. "Aloitan sitten kunnon painonpudottamisen." "Silloin minulla on oma keittiö, voin keskittyä oikeisiin ruokiin."  "Ei minun nyt tarvitse liikkua, silloinhan voin käyttää kuntosalia." Ajatukseni ovat aivan harhateillä! Jostain syystä mietin, että ei tällä hetkellä ole merkitystä, sillä "huhtikuussa alkavat tositoimet."
 

Mikä minua vaivaa! Ei tämä toimi, en minä tällä tavalla laihdu. En halua toimia vasta huhtikuussa, haluan toimia nyt! Tämä kirjoitus on muutenkin sisältänyt liikaa sanaa "haluan". Tästä lähtien en enää halua, minä toimin! Toimin ja kykenen. 

◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦◦

Kuten olette huomanneet, en jaksa keskittyä valokuvien ottamiseen. Mutta yritän napata kuvan aina, kun jotain erikoista sattuu! Esimerkiksi reppureissaaja-ruokavaliosta poikkeavia aterioita. Onhan niitä ollut enemmänkin, mutta tämä viikko on ollut yllätyksellinen :)

Vihannessekoitus

Riisikakkuja

Tomaattia, amerikkalaisia makkaroita juustolla ja italialaisella kastikkeella - OI!

 PS. Söin vahingossa koko purkin Nutellaa. Ja nyt on hemmetin paha olo.