keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Lukko jääkaappiin, joulu saapuu!


Jouluun ja ystävieni kohtaamiseen on enää 19 päivää! Odotan hirmuisesti heidän lentoaan Suomesta ja lomailua yhdessä, toisaalta tapaaminen ja joulu ei olisi voinut pahempaan saumaan osua. Juuri kun olen saavuttanut edes jotain! Juuri kun huomaan itsekin, että kropassa on pieniä vähentymisen merkkejä.

Olin kovasti suunnitellut totaalista muodonmuutosta, jolla yllättäisin sekä järkyttäisin ystäväni. Hieman alle viiden kuukauden aikana painoa on lähtenyt se 12 kiloa. En mitenkään vähättele tulosta itselleni, olen oikein tyytyväinen pudotettuihin kiloihin - matka on todistetusti alaspäin. Ja ajatus totaalimuutoksesta on muutenkin absurdi näinkin lyhyessä ajassa. Mutta niin paljon enemmän kiloja olisi voinut jäädä matkan varrelle.

Rakkauteni jouluun (ja jouluruokaan) on vain syventynyt vuosien kuluessa. Ja reppureissaajan makarooni-nöyristelyt eivät ainakaan helpota; nyt haluaisin vain lapata ruokaa suuhuni, lapata lisää ja lisää. Tästä syystä pelkään tosissani jouluruokailua. Mikä pahinta, olen sosiaalinen ahmija. Jouluruuat ja ystävien valloittava seura: tästä joulusta tulee ehkä kaikkien aikojen pahin.

Siksi tänään kävelyllä tein päätöksen! Edessä on ny nälkälakko!

Nooh, ehkä ei noin rajusti ilmaistuna. Minulla on yli kaksi viikkoa aikaa tehdä kaikkeni välitavoitteeni (ystävien järkyttyneet ilmeet) eteen. Ja oikein puhkun tahdonvoimaa!

Suunnitelma seuraaviksi viikoiksi:

Liikkuminen: Aloitan aamun tunnin hölkkälenkillä. Lopetan päivän kahden tunnin kävelyllä. Vauhdin ei tarvitse olla huima, kunhan en makoile paikoillani koko iltaa! Luulen, että tämä ulkoilumäärä riittää pitämään ajatukseni pois ruuasta. Täytyy vain varustautua ulkoilmaan kolmella huivilla ja hanskoilla!

Ruokailut: Aamuhölkän jälkeen syön kananmunia ja leipää (mutta mieluiten pelkkiä paistettuja kananmunia). Päivällä keittoa tai nuudeleita; nuudeleita ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa terveellisiksi, mutta kun ne ovat niin näppäriä! Varsinkin reppureissaajalle. Iltakävelyn jälkeen nautin teetä ja saatan napsia pari hedelmää.

Olen aina ollut huono pitämään kiinni säännöistä, joten en ota stressiä tästä "nälkälakosta". Jos energiaa ei tunnu riittävän niin pakkohan sitä on suunnitelmaa muuttaa. Kuitenkin ajattelen 19 päivän olevan niin lyhyt aika, että jos en kykene elämään vähäisellä määrällä, niin miten suoriudun normaalielämästä painonpudotuksen jälkeen?

Sitä paitsi koen tämän pääasiassa haasteena. Muutaman viikon nälkälakko? Antaa tulla! Kuten äijälaki kuuluu:

10. Tavoitteet johtavat saavutuksiin.
Minähän teen mitä minä haluan. Ja minähän haluan.

9 kommenttia:

  1. Mä voisin suositella semmoista, että siihen jouluun saakka syöt, juot ja liikut terveellisesti (nälkälakko on niin inhottava jo sananakin) :)

    Kun "järjellä" ajattelee niin se joulun aika vuodesta on vain päivä pari - nauti. Sä et liho takaisin kadotettuja 12 kiloasi jos söisit vaikka koko kinkun yksin. Älä hoputa itseäsi liikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Ehkä hermoilen liikaa tulevaa joulua. Stressaan hirmuisesti siitä, että ystäväni viipyvät parisen viikkoa (alkaen joulusta, joka yhäkin on suurin pelonaiheeni) ja mitä kaikkea syönkään tuona aikana.

      Mutta oikeassa olet, eivät nuo 12 kiloa pompahda tuosta vain takaisin. Kunhan jonkinlaisessa kurissa pysyisin :)

      Poista
  2. Pikku boostin painonpudotukseen saa, kun jättää hiilarit minimiin. Olin itse kerran puolisen vuotta erittäin niukoilla hiilareilla (en kuitenkaan karpannut, vaan ajoitin hiilihydraattiruuan heti liikunnan harjoittamisen jälkeiseksi ateriaksi) ja paino putosi, putosi, ja putosi. Toki se sitten nousee jos palaa ns normihiilareille, mutta onhan se sellainen "temporary solution" ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Joskus vuosia sitten söin itsekin todella vähän hiilareita huomaamatta ja kyllä sitä painoa lähti! Toisaalta heti kun lakkasin ajattelemasta laihdutusta päivittäin ja elin normaalisti niin kilot palasivat kavereineen.

      Pitänee kokeilla uudestaan välttää hiilareita, sillä nykyään päivittäiset ateriani sisältävät pääasiassa niitä. Tämä testaukseen! :)

      Poista
  3. Moikka!

    Sun blogisi on mahtava! Rakastan tätä ideaasi - painonpudotusta matkaillessa. Olen huomannut itsestäni sen, että laihdun lähinnä vain vahingossa reissuillani, kotona ollessa vain lihon ja plösähdän entisestäni. Pitäisi varmaan kokeilla sun tekniikkaa ja lähteä kunnon reppureissulle pitkäksi aikaa! Viimeksi painoa lähti reippaasti viime syksynä, kun reissasin puoli vuotta ja olin poissa kodin lihapatojen ääreltä. Uudestaan!

    Pystyn niin hyvin samaistumaan teksteihisi. :D Kirjoitit jossakin aiemmassa postauksessa siitä, että sinun on todella vaikea kieltäytyä baari-illasta ym. illanistujaisista, joihin usein liittyy alkoholi ja kunnon syömingit. Sama!! Se on niin hankalaa ja olen usein miettinyt, että laihtuminen olisi niiiiin helppoa ilman minkäänlaista sosiaalista elämää. Nimimerkillä kavereita reilun viikon verran joka ilta treffaillut, ja varmaan kaksi kiloa lihonnut -88.

    Lisäksi olen miettinyt sitä, kuinka paljon oikeasti olisin voinut pudottaa viime syksynä, jos kaikki se alkoholilla läträäminen olisi puuttunut...

    Olisi kivaa lukea maista, joissa pyörit? Missä olet jo käynyt ja millainen on jatkosuunnitelmasi?

    Anteeksi tämä romaanini. :D Mutta vaikutat kyllä mahtavalta ja tutustumisen arvoiselta tyypiltä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mitä ihanimmasta kommentistasi! Sen luettuani virnuilin tyhmästi ilosta, sillä mahtavaa kuulla mielipiteitä ihmiseltä, jonka omasta blogista pidän! :)

      Kaikenlainen tuttu elämä on eräänlainen kirous laihduttamiselle. Ystävät (ne pahamaineiset alkoholi ja herkuttelu), perhe (herkkuaterioineen) ja työkaverit, jotka näkevät muutoksesi voivat tsempata, mutta ainakin omalla kohdalla ne ovat aina vain lannistaneet. Ehkä siksi painonpudotus reissatessa oli minulle hyvä valinta - ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä :) Ja sinultakin löytyy kokemuksia! Laihdutitko tarkoituksella matkustaessasi vai lähtivätkö kilot huomaamatta? :)

      Alkoholin välttäminen on ollut hirmuinen haaste minulle. Enkä ole siinä täysin onnistunutkaan, mutta Nälkälakon aikana en koske alkoholiin. Näkee sitten, mitä painonpudotukselle alkoholiton hetki tosissaan merkitsee! :) Sosialisoituminen, nolla.

      Olen muutaman vuoden ulkomailla ajatuksena maailmanympärimatka. Haluan nähdä kaiken! En tarkoituksella ole kertonut, missä sijaitsen kunakin hetkenä, koska en halua ystävieni tunnistavan minua. Mutta toisaalta, hällä väliä! Tämä on minun reissuni ja projektini.

      Viimeisen viiden kuukauden ajan olen asunut Kanadassa. Seuraava kohde on USA ja tarkemmin Florida, jota odotan suunnattomasti! Saa heittää toppahousut nurkkaan ja nauttia kesästä! (Vaikka tuleviksi päiviksi lupaillaankin kovia myrskyjä.)

      Vastaus kelpaisi suureksi novelliksi, toivottavasti vastasi kysymyksiisi :) Ja kiitos vielä kehuista!

      Poista
  4. Vau, mieletöntä. Kanada ja USA kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. :) Aivan mahtava juttu, että lähdit sinne reissuun! Mites meinaat muuten hoitaa tuon sosialisoimisen nyt lakon aikana, hostelleissa kun saattaa aika usein olla melkoinen sosiaalinen painostus alkoholin käyttöön? :D

    Mun reissujen aikana tippunut paino on aina lähtenyt vahingossa. Joka ikinen kerta. Ja joka ikinen kerta olen päättänyt matkan jälkeen, että nyt en liho takaisin. Ja aina olen lihonut. :P On aivan sama, lähdenkö pidemmälle reissulle vai vaikka lyhyelle partioleirille, niin aina laihdun. Harmi, että sitä on tavallisessa elämässä niin hankalaa ylläpitää.

    Kuten sanoit, kaikenlainen tuttu on laihduttamisen kannalta enemmän kuin huonoa. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sosialisoituminen on ollut... mitätöntä. Itse asiassa olen useimmiten paennut koneen kanssa johonkin nurkkaan, ettei vahingossakaan ajatukset kulkeutuisi harhateille. Kyllä ystävät ovat kyselleet mukaan baareihin ja riekkumaan, mutta tähän mennessä olen onnistunut hyvin välttelemään alkoholitilanteita. Kaipuu on kyllä kova! Nyt minua pidetään varmaan hostellin hissukkanörttinä.

      Reissussa on se hyöty, ettei laihtumista huomaakaan! Kun on paljon nähtävää ja koettavaa. Mutta omat kokemukset ovat kyllä olleet samoja kanssasi: kyllä ne tiputetut kilot ovat melko nopeasti palanneet kavereineen.

      Siksi toivon, että pidempiaikaisesta (oli se sitten kuukausi tai vuosia) matkasta on erilaista hyötyä - ehkä sinä aikana ehtii sekä laihtumaan että oppimaan, kuinka elää kevyemmän kropan kanssa. Omana tavoitteena on (tottakai) pudottaa kiloja mutta myös opetella ruokailutavat uusiksi ennen kotiin paluuta :) Ehkä normaaliin arkeen asettuminen sujuu helpommin, kun yksi elämän kriteeri on varmasti hanskassa.

      Poista
    2. Niinpä, sinä sen sanoit - yksi reissaamisen parhaista puolista on todella tuo laihduttamisen "helppous" ja tavallaan huomaamattomuus. Ei ole aikaa keskittyä pelkästää ruoan ja oman kropan ajatteluun ja murehtimiseen :)

      Mutta takuulla opit matkallasi tärkeän läksyn. :) Uskon, että olet oppinut jo paljon - ei noin iso kilomäärä lähde ihan ilman mitään. Kauheasti tsemppiä ja eteenpäin vaan, sanoi kuuluisa mummokin lumessa :)

      Poista