Tai tarkemmin sanottuna suklaan. Suklaamousse, suklaakakku, suklaalevy. Tai vaahtokarkit, oikeastaan mitkä vain karkit. Suolainenkin kelpaisi, sipsit oikein mainiosti. Tänne jotain hyvää ny! Myönnetään: minua vaivaa hiilihydraattispainotteisen (herrrrrrkuttelu-) kauden jälkeinen normaalitila.
Eli olen palaamassa normirutiineihin ja joulun/uudenvuoden/loman jälkeinen sokerinkaipuu on iskenyt kunnolla päälle. Lomaherkutteluhan jatkui minulla vaikka uusi vuosi oli lähtenyt jo reippaasti liikkeelle. Itse asiassa viime lauantai oli ensimmäinen päivä, jolloin en napostellut mitään herkkuja. Ja tämä herkkuhinkutila on niin ärsyttävä!
Kyllä sitä ihminen tietää, kuinka pahalta kunnon turvotustilassa tuntuukaan. Tai ainakin meikäläinen uskoo, että yksinkertaisesti voin paremmin ilman sokeriannostusta. Tämän ajatuksen järsin kynsiäni, luen painonpudotusblogeja ja kuvittelen itseni timminä, kauniina ja iloisena. Pitkänpitkä matka on vielä siihen kroppaan, missä haluaisin asua. Hiilihydraattikauden lopetus tuo minut hieman lähemmäs sitä. Perskule, pystyn tähän!
Kävin testaamassa uudet juoksusortsini ja -paitani. Nuo vaatteet olivat minulle eräänlainen välitavoite, sillä aiemmin en ole kehdannut liikkua edes hitusen kroppaa muotoilevissa kuteissa - olen aina treenannut miesten mustissa, löysissä vaatteissa. Aluksi hävetti todella kulkea kaupungilla ja tunsin kaikkien ihmisten katseet. Oli samanlainen olo kuin aikoinaan aloittaessani lenkkeilyn! Ja ihan turhaan, sillä ketä oikeasti kiinnostaisi niin paljon minun kuntoiluni ja treenivaatteeni?
Joten loppujen lopuksi todella nautin aloituslenkistäni. Oli aurinkoista ja lämmintä; ihanaa vaihtelua lumiseutuihin ja toppavaatteisiin! Melkein voisi kutsua kesäksi, vaikkei Suomen suveen voikaan verrata. Vasta tästä todella lähtee minun uusi vuoteni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti