maanantai 21. tammikuuta 2013

Matkaajan syömingit


Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, reppureissaajan ravinto on yksinkertaista, tylsää ja halpaa. Huomasin kuitenkin, etten itsekään tarkalleen tiedä mitä tulee popsittua! Hyvä syy päiväprojektille: kuvaan päivän mittaan syömäni asiat. Moni blogaaja tekee tällaisia kirjoituksia päivittäin, tämä onkin aika hyvä tapa hoksata mitä suuhunsa pistääkään.

Sunnuntai 20.1.13

Aamupala:
Mustaherukka-jogurttia, jonka seassa on mysliä sekä teetä (kolme kupillista) ja vettä. Tämä on melko perinteinen aamupalani, paitsi ylimääräisherkkuna mysli. Jogurttia syön yleensä viitisen lusikallista. Ja olen aina sopivan täynnä lopettaessani aamupalan!

Välipalat:
Useita paloja purkkaa. Yleensä juon jonkun välipalajuoman, viime aikoina suosikiksi on noussut suklainen. Sunnuntaina ei tehnyt ollenkaan mieli välipaloja, joten pelkkä purkka passasi mainiosti. Päivän mittaan juon vettä melko lailla.

Päivällinen:
Pastaa pavuilla, vettä ja teetä. Päivälliseni koostuvat aina joko nuudeleista tai pastasta. Yleensä syön niitä tomaatti- tai valkosipulikastikkeen kera. Ystäväni lahjoitti minulle papuja, joten iloisin mielin vedin niitä ennemmin! Kulho on todella iso ja siinä on pastaa runsaasti. Vatsa täyttyy kummasti! Itse asiassa eilen meinasin mennä ruuan jälkeen päiväunille sillä tuli syötyä aikamoisesti.

"Iltapala":
Viisi karkkia. Nykyään on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että vedän illalla muutaman karkin. Syy tähän? Ystäväni lahjoittamat karkkijämät. En yksinkertaisesti kykene heittämään niitä pois, joten vähennän niitä pikkuhiljaa. Ja tähän mennessä ei ole makeannälkä iskenyt; tuo viiden-kymmenen karkin iltasaldo poistaa hyvin herkuttelufiiliksen!

Noh, nyt kun näitä kuvia katselee, niin sairaan vähänhän minä syön. Ja epäterveellisesti. Mutta nälkä minulle iskee todella harvoin, joten en koe tarvetta suurentaa määriä (varsinkin kun päivällisen ruokamäärä on valtava) enkä toisaalta lisätä ruokakertojakaan. Aikamoinen puutostila kropalla varmaankin on, enkä ylläty erittäin vähäisestä laihtumisesta. Ehkä sitä on vaikea uskoa, mutta tällä ravinnolla pärjään hyvin :)

Kasviksia kaipaan... Enemmän henkisesti kuin fyysisesti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti